Vuonna 1934 rakennettu Salle Saint Joseph oli alunperin pienen katolisen seurakunnan juhlasali. Se sijaitsi entisen kotini takapihalla, ja kun se oli ollut myynnissä kymmenkunta vuotta, ostin sen pilkkahintaan vuonna 1999. Senkin jälkeen se vietti vielä vuosia tyhjillään ja toimettomana, kunnes lopulta päätin remontoida siitä itselleni kodin. Eri lupien saamiseen vierähti pari-kolme vuotta ja rakennustyöt alkoivat vasta vuonna 2013. Toivon muuttavani uuteen kotiini Pyhän Joosepin saliin alkuvuodesta 2015.

mardi 7 avril 2015

Pääsiäisen viettoa Pyhän Joosepin tapaan

Tänä vuonna me käärittiin pitkäperjantain kunniaksi hihat ja ryhdyttiin hommiin. Perjantaiaamuna näytti siis kutakuinkin tältä:



Ensin kannettiin kaikki roskat ja pahvilaatikot ulos ja rullattiin pois kuukausien ajan lattiaa peittäneet suojamuovit ja -paperit. Muovien ja papereiden alta paljastunut näky ei ollut mitenkään ilahduttava. Niinpä kutsuin pääsiäisvieraaksi tämän hurmaavan kaverin: 



Kolmimoottorinen teollisuusimuri, jolle äänenvaimennus oli täysin tuntematon käsite! Mutta kyllä kaverilla riitti tehoa niin paljon, että annoin heti anteeksi pienet meluhaitat.

Imuroinnin jälkeenkin lattia jäi betoniin takertuneen kipsipölyn vuoksi vaaleaksi ja laikukkaaksi, joten seuraavaksi sen kimppuun käytiin luudun, harjan ja jopa hienojakoisen teräsvillan kanssa.


Onneksi minun ei ole tarvinnut ihan yksin pakertaa salissa pääsiäispyhinä. Huimapäisenä ihmisenä Muriel on saanut vastuulleen useimmat korkean tason tehtävät:




Välillä hänet palautettiin kuitenkin takaisin maan pinnalle...




Tavaroistani ensimmäisinä saliin muuttivat silityslauta ja -rauta, sillä Daniel ja Muriel solmivat bambulamppujen kankaat paikoilleen, ja sitä ennen ne piti tietysti silittää edustuskuntoon. 







Puuseppä kävi asentamassa yläkerran parvelle uuden QuickStep-lattian.




Ja minä vain jatkan betonilattioiden puunaamista ja luutuamista päivästä toiseen... Kyllä tästä joskus vielä valmista tulee!












lundi 16 mars 2015

Pikkuisen punaista

Enpä taida muuttaa vielä maaliskuussakaan... Viimeistelytyöt alkavat olla jo loppusuoralla mutta mittava siivousurakka, betonilattian pintakäsittely ja maaliskuun lopulle varaamani Suomen-matka uhkaavat siirtää muuton huhtikuun puolelle. No, onhan se huhtikuukin vielä alkuvuotta, joten melkeinhän tässä ollaan aikataulussa!

Viime viikolla asennettiin eteisestä olohuoneeseen johtavat portaat, joten lopulta pääsin eroon seinään nojaavista tikkaista. Portaiden vasemmalla puolella oleva seinä on näissä kuvissa vielä väärän värinen.




Keittiön työtason käsittelin varmaan kymmeneen kertaan öljyllä, joten nyt se saa luvan hylkiä kosteutta ainakin seuraavat puoli vuotta. Myös liesituulettimen asentaminen onnistui lopulta, vaikka sitä pitikin pähkäillä monen miehen voimin. 



Lauantaina sähkömies oli ahkerana, ja nyt kaikki lamput ja pistorasiat toimivat. Sähkömiehen lähdettyä räpsyttelin ja ihastelin valoja tietysti moneen kertaan aurinkoisesta säästä huolimatta.





Vaikka heilun salissa luudan ja rikkalapion kanssa monta kertaa viikossa, siivo on aika masentava: roskapusseja, pahvilaatikoita ja roinaa riittää joka nurkassa.




Kylpyhuoneen allaskaappi onnistuttiin pystyttämään vaikka laatikostojen takaseinät ovatkin mystisesti kadonneet. Toivottavasti niitä saa vielä Ikeasta! Myös suihku on asennettu ja toimintakunnossa. Maalari keksi maalata suihkun katon tummaksi samaan sävyyn kaakeleiden saumojen kanssa.



Mutta koti ei olisi koti, jos siellä ei olisi punaista vähän siellä sun täällä. Kuvissa näkyvän eteisen seinän lisäksi samalla punaisella sävyllä on tarkoitus maalata myös kellariin johtava ovi ja parvelle menevien portaiden askelmat.



Samaan aikaan nykyisessä kodissani...




mardi 17 février 2015

Panikointia ja ilonaiheita

Tätä mittaria tuli tutkailtua viime viikolla tiuhaan:


Jossain vaiheessa lämmityksen käynnistämisen jälkeen nimittäin huomattiin, että lämmitysjärjestelmästä katosi mystisesti vettä. Onneksi vuotokohta löytyi lopulta kellarista suhteellisen harmittomasta paikasta, sillä aika monta päivää ehdin jo kuvitella, että siellä se vuoto on varmasti jossakin keskellä olohuonetta betonilattiani uumenissa... Maalarikin ystävällisesti piristi minua valistamalla, että siinä tapauksessa koko lattia jouduttaisiin rikkomaan ja tekemään uusiksi - ja sitten tietysti koko maalaustyökin olisi aloitettava alusta. Monta päivää siis näin ahdistuneen sieluni silmin, miten remontti jatkuisi vielä kuukausia ja kuukausia, puhumattakaan vakuutusriidoista, sillä kukaanhan ei tietysti tunnustaisi olevansa syypää mahdolliseen vuotoon. Mutta siis: loppu hyvin, kaikki hyvin!

Puuseppä kävi asentamassa paikoilleen kunnostamansa vanhat ovet, jotka löytyivät vuosia sitten entisen kotini autotallista. 



Keittiön maalaus alkaa olla loppusuoralla: väriksi valittiin tumma "myyränruskea" (miten se kuulostaakin suomeksi niin paljon ikävämmältä kuin ranskan "taupe").



Joka kodin tärkein huone on tietysti vierashuone! Tällä hetkellä se on vielä vitivalkoinen, mutta senkin seinät maalataan tummaksi. Katto toki jää ihan valkoiseksi.




Jotta lamput eivät työn tuoksinassa kolhiintuisi, niitä on roikuteltu rautatankojen päällä vähän omaperäisessä asetelmassa:


Maanantaina ne kuitenkin piti palauttaa oikeille paikoilleen, sillä maalari maalasi rautatangot mustiksi vielä viimeiseksi ennen rakennustelineiden lähtemistä.


Ja sokerina pohjalla tämä pikkuriikkinen ihanuus eli jo vuosia kaipaamani sauna! On se vaan niin söpö :)



samedi 7 février 2015

Sali koreaksi


Rakennusmaalareilla on kyllä hieno työ: kun he saapuvat työmaalle, kaikki on tylsää ja ankeaa, ja kun he lähtevät pois, kaikkialla on kaunista. Salissa ei toki olla vielä viimeistelyvaiheessa, mutta jo muutamankin seinän maalaus muuttaa paljon.




Tämän päivän projektina oli korkealle ripustettavien valaisimien asennus: olohuone on korkeimmasta kohtaa kuuden metrin korkuinen, joten osa valaisimista on pakko asentaa jo nyt, kun rakennustelineet ovat vielä käytössä. Sähkömiehen mukaan lamppuni toivat hauskaa vaihtelua heidän työhönsä, sillä yleensä he asentavat kuulemma vähän erinäköisiä lamppuja :) Varsinkin "lintuhäkkilamppu" sai heidät nauramaan.






Näihin kahteen lamppuun on solmittava vielä ympärille ohuet valkoiset puuvillakankaat, mutta maalari lupasi tehdä sen sitten, kun saa työnsä valmiiksi parin-kolmen viikon kuluttua:



mercredi 4 février 2015

Siivouspäivät

Pari viikkoa sitten päätettiin Thomas'n kanssa, että oli korkea aika pitää siivouspäivä tai parikin. Pihan rakennusjäteröykkiö hipoi taivaita, eikä uutta rakennusjätettä enää juurikaan synny, joten päätettiin tilata kuormalava muutamaksi päiväksi.

Ennen suursiivousta piha näytti tältä:




Ensimmäisenä urakkapäivänä Thomas raatoi ulkona yksin ja kuskasi kottikärrylastin toisensa perään 30-kuutioiseen kuormalavaan, joka oli kadulla ihan pihatieni vieressä. Minä puolestani siivosin sisällä: täytin jätesäkkejä, lakaisin ja kannoin epämääräisiä putkenpätkiä ja levynkappaleita jätekasan jatkoksi.

Tuolle sunnuntaipäivälle osui myös yksi harvoista tämän talven lumipäivistä mutta onneksi se ei Thomas'n tahtia haitannut.






Maanantaina yksi Thomas'n ystävistä tuli avuksi, ja pojat selvittivät loput jätekasasta vauhdikkaasti muutamassa tunnissa - ja tällä kertaa vesisateessa. Koko 30 kuutiometrin kuormalava tuli täpötäyteen ja pihasta tuli niin siisti, että kohta voisi melkein grillijuhlat järjestää :)



Sisälläkin on loppujen lopuksi harpottu eteenpäin. Portugalilaisfirman pomohan lupaili tammikuun alussa, että heidän osuutensa töistä valmistuisi 2-3 päivässä. Kun aikaa oli kulunut lopulta 2-3 viikkoa, eikä valmista ollut vieläkään, minulla lopulta pimahti ja päästin sisäisen puukkojunkkarini valloilleen. Se olisi pitänyt ehkä tehdä jo aikaisemmin, sillä yhden "ei-niin-kovin-lämminhenkisen" puhelun jälkeen firman pomo pyysi monisanaisesti anteeksi ja seuraavasta päivästä alkaen työmiehet pysyivät kiltisti työmaalla siihen saakka, kunnes viimeisetkin saumaukset ja pintakäsittelyt olivat valmiita. 

Maalari aloitti loppuviikosta työnsä mutta viime viikonloppuna työmaalla oli vielä kovin ankean näköistä. Ennen ruiskumaalausta muun muassa ikkunat ja ovet piti suojata muoveilla ja työmaalla näytti maanantainakin lähinnä hämärältä, likaiselta ja harmaalta.

Mutta harmaudesta viis: viime lauantaina käynnistettiin lämmitys ja se jos mikä tekee salista kuin salista kodin!